Jokainen elokuva tarvitsee alun, joka kertoo yleisölle, mitä tapahtuu. Olipa kyseessä "Once upon a time..." -elokuvan kuuluisa alku tai Star Warsin eeppinen alku, jossa sanotaan "Kaukaisessa galaksissa, kaukana...", sitä kutsutaan näyttelyksi. Se on kuin taustatarina, joka auttaa meitä ymmärtämään elokuvaa paremmin. Tässä artikkelissa tarkastelemme, mitä elokuvan näyttely on ja kuinka voit kirjoittaa sellaisen.
On tärkeää tehdä tästä taustasta mielenkiintoinen ja helposti ymmärrettävä. Voit tehdä tämän esittelemällä päähenkilöt viileällä tavalla, kertomalla heidän tarinansa ennen elokuvan alkua ja selittämällä juonen tärkeät osat.
Esimerkiksi kun katsot elokuvaa, se alkaa näyttämällä sankaria pelastavan jonkun, se on tapa esitellä sankari meille. Tai kun hahmo puhuu menneisyydestään, se antaa meille taustatarinoita. Kaikki nämä yksityiskohdat auttavat meitä seuraamaan ja nauttimaan tarinasta paremmin.
Oppiminen tekemään tämä hyvin on taito. Se on kuin taidetta, koska sen tekeminen oikein voi tehdä elokuvasta paljon nautinnollisemman kaikille katsojille. Kiinnitä siis huomiota siihen, miten elokuvat esittelevät hahmoja, tarinoita ja tärkeitä yksityiskohtia, niin opit myös parantamaan omia tarinoitasi!
Mitä on näyttely elokuvassa?
Näyttely on yksinkertaisesti sanottuna kuin kulissien takana olevaa tietoa, joka auttaa ymmärtämään tarinan maailmaa paremmin. Ne ovat yksityiskohtia, joita tarvitset ymmärtääksesi mitä tapahtuu. Kuvittele se johdannona elokuvaan tai kirjaan, joka kertoo sinulle, keitä hahmot ovat, missä he ovat ja mitä tapahtuu.
Tarinoissa tai elokuvissa näyttely ei ole vain tiedon antamista; se on tekniikka, jolla tarvittavat yksityiskohdat kutotaan narratiiviin sujuvasti. Se kattaa kaiken hahmojen esittelystä ympäristön kuvaamiseen ja jopa heidän keskusteluihinsa. Yleensä löydät paljon tätä tietoa tarinan alusta, mikä luo pohjan tulevalle.
Esimerkiksi mysteeritarinassa näyttely saattaa esitellä etsivän, heidän omituisuutensa, rikospaikan ja ehkä joitakin vihjeitä. Tämä pohjatyö auttaa yleisöä ymmärtämään kontekstin ja valmistautumaan tulevaan seikkailuun.
Ajattele sitä tarinan perustana. Ilman tätä pohjatyötä asiat voivat hämmentyä, mikä vaikeuttaa tarinan seuraamista ja siitä nauttimista.
Näyttelyn merkitys elokuvassa
Näyttely on elokuvissa ratkaisevassa roolissa valaisemalla hahmon toiminnan syitä ja olennaista tietoa, joka muokkaa hänen tarinaansa. Se ylittää vain yksityiskohtien ilmoittamisen; se auttaa katsojia ymmärtämään juonen ydintä. Esittely varmistaa, että katsojat ymmärtävät tarinan keskeisen linjan paljastamalla hahmojen motiiveja ja merkittäviä tarinan elementtejä.
Lisäksi esittely ei ole pelkästään faktojen tarjoamista; se on työkalu vihjailla tulevasta. Se voi antaa hienovaraisia vihjeitä tai vihjeitä tulevista tapahtumista, mikä lisää yleisön odotusta. Lisäksi esittely voi perustella hahmon kykyjä tai päätöksiä, mikä tekee hänen toiminnasta uskottavampaa ja suhteellista yleisölle.
Pohjimmiltaan näyttely elokuvassa on kuin tiekartta, joka ohjaa yleisöä kerronnallisen maiseman läpi. Kyse ei ole vain tiedosta; kyse on syvemmän yhteyden luomisesta katsojien ja tarinan välille, mikä parantaa heidän yleistä elokuvan katselukokemustaan
Lue myös: Ilmaiset peliskriptit draamaopiskelijoille
Tekniikat näyttelyn kirjoittamiseen elokuvassa: 5 erilaista lähestymistapaa
Elokuvissa hahmojen ja tapahtumien taustatarinoiden välittäminen on välttämätöntä. On olemassa erilaisia menetelmiä saavuttaa tämä tehokkaasti. Tässä on viisi suosittua elokuvissa käytettyä tekniikkaa:
- Vuoropuhelu: Kun hahmot puhuvat, se voi paljastaa paljon. Yksinkertainen keskustelu kohtauksen hahmojen välillä voi jakaa tärkeitä tietoja.
- Selostus tai Voiceover: Tämän tekniikan avulla hahmo voi ilmaista todellisia ajatuksiaan tai antaa kaiken tietävän näkemyksen tilanteesta. Se on kuin joku kertoisi tarinan suoraan yleisölle.
- Mise-en-scene: Tämä termi viittaa rekvisiitta ja visuaalisia elementtejä kohtauksessa. Vaikka niitä ei puhuta, nämä yksityiskohdat voivat kertoa paljon tarinasta.
- Teksti- tai otsikkokortit: Joskus tiedot annetaan heti elokuvan alussa tekstin tai otsikoiden kautta. Se on suora ja selkeä tapa antaa tarvittavat tiedot.
- takautumia: Menneiden tapahtumien näyttäminen visuaalisesti takakuvien kautta auttaa sijoittamaan hahmon kontekstiin. Se on tehokas tapa antaa yleisön kokea tarina sen sijaan, että he vain kuulevat siitä.
Jokaisella näistä tekniikoista on omat vahvuutensa, ja ne auttavat elokuvantekijöitä kertomaan tarinoita ainutlaatuisilla tavoilla. Ne tarjoavat erilaisia tapoja sitouttaa yleisö ja tehdä tarinankerronnasta houkuttelevampaa ja kattavampaa.
Esimerkkejä tehokkaista esitystekniikoista elokuvassa
Näyttely, taide paljastaa tärkeitä tietoja elokuvan kerronnassa, voi vaikuttaa merkittävästi yleisön sitoutumiseen. Tässä tarkastellaan viittä erilaista esimerkkiä eri aikakausilta näyttääksemme, kuinka näyttely muokkaa tarinankerrontaa elokuvassa.
1. "Takaikkuna" (1954)
Tarinankerrontataidostaan tunnettu Alfred Hitchcock osoittaa esimerkillistä näyttelyn käyttöä elokuvassa. Kolmen minuutin jatkuvan otoksen kautta elokuva esittelee Jeffin naapureita ja paljastaa heidän päivittäiset rutiinit ja asunnon järjestelyt. Tämä kohtaus toimii voyeurististen teemojen esikatseluna ja vihjaa hienovaraisesti kunkin hahmon rooliin kehittyvässä tarinassa.
2. "GoodFellas" (1990)
Martin Scorsesen kehuttu väkijoukkodraama käyttää esittelyssä päähenkilö Henry Hillin (Ray Liotta) puheääntä. Erottuva hetki tapahtuu, kun Henry saattaa tyttöystävänsä yökerhoon takasisäänkäynnin kautta. Hänen saamansa kunnioitus ja yksinomainen kohtelu kuvaavat elävästi gangsterin elämän olemusta.
3. "Shaun of the Dead" (2004)
Ohjaaja Edgar Wright ottaa ainutlaatuisen lähestymistavan näyttelyyn käyttämällä televisiokanavia ja lähikaupan asetuksia hajanaisen tiedon välittämiseen. Kun Shaun liikkuu ikävystymisen ja häiriötekijöiden keskellä, esiin tulee tärkeitä yksityiskohtia, jotka yhdistävät komedian taustalla olevaan jännitteeseen tehokkaan esittelyn aikaansaamiseksi.
4. "Ylös" (2009)
Upeassa kuvamateriaalin kertomisessa, "Ylös" aloittaa montaasilla, joka kuvaa Carl Fredriksenin elämänmatkaa vaimonsa Ellien kanssa. Tämä sanaton jakso kiteyttää heidän ilonsa, rakkautensa ja sydänsurunsa, toimien koskettavana esimerkkinä tarinan esittelystä, jota kriitikot ylistävät sen mestarillisesta toteutuksesta.
5. "Minä, Tonya" (2017)
Tämä elokuva käyttää ainutlaatuista tekniikkaa, jossa päähenkilö Tonya Harding (hahmottaja Margot Robbie) murtaa neljännen seinän tarjotakseen tärkeitä näkemyksiä elämästään. Nämä hetket eivät ainoastaan paljasta keskeisiä tietoja, vaan tarjoavat myös kiehtovia välähdyksiä Tonyan monimutkaisista luonteenpiirteistä, jotka osoittavat hänen sitkeyttä ja päättäväisyyttä vastoinkäymisten keskellä.
Näitä esimerkkejä selostettaessa on ilmeistä, kuinka ohjaajat käyttävät erilaisia menetelmiä – jatkuvia otoksia, selostuksia, hajanaista tietoa, montaaseja ja neljännen seinän murtamista – integroidakseen näyttelyn saumattomasti kertomuksiinsa. Nämä tekniikat eivät ainoastaan tarjoa olennaisia yksityiskohtia, vaan edistävät myös hahmojen kehitystä ja yleisön uppoamista, mikä kohottaa yleistä elokuvakokemusta.
Lue myös: Kuinka tulla musiikin tuottajaksi ilman koulua
Näyttelyn kirjoittaminen elokuvaan 7 vinkin avulla
Tarinasi maailma saattaa olla kartoitettu mielessäsi, mutta sen kääntäminen paperille tavalla, joka valloittaa yleisösi, voi olla haaste. Älä pelkää! Nämä seitsemän vihjettä tehokkaaseen esittelyn kirjoittamiseen auttavat sinua luomaan vakuuttavan tarinan ilman, että lukijoitasi tai katsojiasi kuormitetaan.
1. Käytä visuaalisen tarinankerrontavoimaa
Elokuvat kertovat tarinoita visuaalisesti. Käsikirjoitus noudattaa "näytä, älä kerro" -sääntöä ja korostaa toimintaa ja käyttäytymistä esittelyn sijaan.
Sen sijaan, että elokuvantekijät kertoisivat yleisölle, mitä tapahtuu, he käyttävät hahmojen toimintaa ja kohtauksia näyttääkseen tarinan. Tehokkaasti tehtynä tämä tekniikka eliminoi liiallisen selityksen tarpeen. Esimerkiksi sen sijaan, että hahmo sanoisi olevansa surullinen, elokuva näyttää heidän alaspäin kääntyneen katseensa tai notkahtaneen olkapäänsä.
Tämä visuaalinen tarinankerronta vangitsee yleisön ja sitouttaa heidät syvästi tarinaan ilman dialogia tai kerrontaa. Se on tehokas työkalu, jonka avulla katsojat voivat kokea tarinan sen sijaan, että heille kerrottaisiin suoraan, mitä tapahtuu.
2. Kiinnitä tarinan yksityiskohdat toimintaan
Tee tarinasta mielenkiintoinen lisäämällä tietoa juonen edetessä. Jaa tärkeitä yksityiskohtia hidastamatta tarinaa, sulautuen ne luonnollisesti kohtauksiin. Pääjuonen edetessä paljasta tarvittava esittely.
Selitä esimerkiksi pommin toiminta, kun sankari yrittää laukaista sitä. Näytä konnan pahansuopaisuus, kun sankari pakenee välittömästä vaarasta. Tämä tekniikka pitää tarinan liikkeessä samalla, kun se tarjoaa olennaista tietoa ja sitouttaa yleisön toimintaan ja tarinaan samanaikaisesti.
3. Paranna visuaalia selostuksen avulla ymmärtääksesi paremmin
Rikastuta näytön toimintaa sisällyttämällä selostus tai puheääni täydentämään visuaalista sisältöä. Tietyt visuaaliset vihjeet voivat olla selvempiä kertojan tarjoaman lisäkontekstin ansiosta. Jotkut vihjeet on parasta jättää yleisön tulkittavaksi, mutta toiset voivat hyötyä suuresti lisätiedoista.
Esimerkiksi historiallisten viitteiden tai monimutkaisten yksityiskohtien kuvaaminen voi syventää katsojan ymmärrystä. Kertomus toimii oppaana, joka tarjoaa selkeyttä varjostamatta visuaalista kokemusta ja varmistaa kattavamman ja kiinnostavamman katselukohtaamisen. Tämä tekniikka auttaa vangitsemaan yleisön huomion ja helpottamaan syvempää yhteyttä esitettävään sisältöön.
4. Kehitä yleisön välityshahmoja
Käsikirjoituksessa yleisöä heijastavien hahmojen sisällyttäminen voi virtaviivaistaa esitystä. Rashida Jonesin roolissa The Social Network tai Chrisann sisään Steve Jobs on esimerkki tästä tekniikasta esittämällä kysymyksiä katsojien puolesta.
Nämä hahmot toimivat kanavana yleisön tiedusteluille ja auttavat esittelemään tarinan elementtejä ilman, että yleisö saa liikaa tietoa. Hyödyntämällä tällaisia hahmoja varhaisessa vaiheessa, käsikirjoitus voi helposti esitellä maailmansa ja hahmonsa turvautumatta raskaaseen tai ilmeiseen esittelyyn, jolloin yleisö voi osallistua luonnollisemmin avautuvaan tarinaan.
5. Argumenttien hyödyntäminen
Arjessa riidat kiihtyvät, etenkin romanttisten kumppaneiden keskuudessa, jotka saattavat tuoda esiin menneitä tapahtumia taistelun kuumuudessa. Tämä tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden esitellä hienovaraisesti tärkeitä taustatietoja.
Harkitse puolisoiden välistä erimielisyyttä kotitalousvelvollisuuksista, mikä voi johtaa siihen, että vaimo viittaa miehensä uskottomuuteen 15 vuoden takaa. Tällaiset hetket tuntuvat orgaanisilta, koska ratkaisemattomat ongelmat saattavat ilmaantua kiihkeän vaihdon aikana.
Tämä lähestymistapa inhimillistää hahmot, koska on todennäköistä, että tunteet johtavat menneiden loukkaantumisten ruoppaamiseen, luoden autenttisemman ja suhteellisemman kertomuksen ja valaisevat samalla ihmissuhteiden taustalla olevia jännitteitä.
6. Yksinkertaista tarinasi ja ole lyhyt
Kuvittele, että kerrot tarinan itsestäsi. Haluat ihmisten ymmärtävän, kuka olet, mutta jokaisella yksityiskohdalla ei ole merkitystä. Ajattele sitä kuin patsaan veistämistä – aloitat isosta kivipalasta ja halkaiset, kunnes paljastat täydellisen hahmon.
Hahmollasi on taustatarina, kuten opiskelupaikka tai saavutukset. Sen sijaan, että kertoisit kaiken, käytä vihjeitä asetuksessa. Ehkä he käyttävät yliopiston collegepaitaa tai seisovat lähellä kehystettyä tutkintotodistusta. Tämä näkyy ilman sanoja.
Mieti, mikä on tarinan kannalta olennaista. Keskity näihin avainkohtiin ja anna asetusten ja toimintojen paljastaa loput. Vähemmän puhetta, enemmän esitystä!
7. Rikastuta hahmoja erikoistiedolla
Tarinankerronnassa lisää hahmon syvyyttä antamalla heille erityistä asiantuntemusta. Sen sijaan, että luottaisit maallikkoon välittämään monimutkaisia tietoja, esittele dynaaminen tiedemies, joka on syvästi juurtunut viruksen tutkimiseen. Tämä hahmo toimii asiantuntijana, joka selvittää viruksen monimutkaisuuksia vuosien opiskelun aikana.
Luo kohtauksia, joissa tiedemies selittää viruksen toimintaa YK:lle tai kouluttaa yleisöä CNN:n kaltaisten alustojen kautta. Tällainen vuorovaikutus lisää aitoutta ja integroi kriittisen tiedon saumattomasti tarinan maailmaan. Tämä lähestymistapa ei ainoastaan kerro yleisölle, vaan myös rikastuttaa kerrontaa, jolloin hahmot voivat olla aidosti vuorovaikutuksessa maailman monimutkaisuuden kanssa samalla kun juonen edistyy.
Jätä vastaus