Tarinoissa ja elokuvissa keksityt ihmiset, kuten kirjoissa tai elokuvissa, käyttäytyvät kuin oikeat ihmiset, joilla on oma persoonallisuutensa. Kun kirjoitat, jaat nämä piirteet lukijoiden kanssa kahdella tavalla: sanomalla suoraan, millainen hahmo on, tai näyttämällä sen, kuinka he toimivat, puhuvat ja ajattelevat. Toinen tapa, jota kutsutaan epäsuoraksi luonnehdinnaksi, on hankalampi, mutta voi tehdä kirjoittamisestasi mielenkiintoisempaa.
Suora luonnehdinta on yksinkertaista – kerro vain lukijalle hahmon ominaisuuksista. Toisaalta epäsuora karakterisointi on hieman hienompaa. Sen sijaan, että ilmaisit piirteen suoraan, paljastat sen sen kautta, mitä hahmo tekee, sanoo ja ajattelee. Se on kuin palapeli, jossa lukija selvittää hahmon piirteet itse.
Epäsuoran luonnehdinnan ymmärtäminen voi olla aluksi hieman hankalaa, mutta se lisää syvyyttä kirjoitukseesi. Alla oleva määritelmä selittää eron suoran ja epäsuoran karakterisoinnin välillä. Lisäksi se antaa esimerkkejä ja vinkkejä tämän tekniikan käyttämiseen omassa kirjoituksessasi.
Mikä on epäsuora karakterisointi?
Kun kirjoitat elokuvan, novellin tai kirjan, keksit hahmoja – jotkut ovat hyviä ja jotkut huonoja. On tärkeää näyttää nämä hahmot puhumalla siitä, miltä he näyttävät, mitä he ajattelevat, miten he toimivat ja mitä he sanovat päässään. Nämä asiat auttavat lukijoita ymmärtämään ja joko pitämään tai eivät pidä näistä hahmoista. Tätä hahmojen näyttämistä kutsutaan karakterisoimiseksi, ja sitä on kahta tyyppiä:
- Suora luonnehdinta: Tämä on silloin, kun sanot vain asioita hahmosta. Kuten: "Hän ei ollut suosittu, sillä hän oli erittäin moraaliton mies."
- Epäsuora luonnehdinta: Tämä on silloin, kun näytät asioita, joita hahmo tekee ja annat lukijoiden selvittää ne. Esimerkiksi: "Joka aamu, kun hän käveli korttelin ympäri, ihmiset kiersivät hänen polkuaan, sillä hänellä oli tapana mutista hengitystään ja tuijottaa ohikulkijoita silmiin."
Toinen esimerkki ei sano, että henkilö on epämiellyttävä; se osoittaa, että henkilö tekee epämiellyttäviä asioita. Epäsuora karakterisointi on suppeampaa ja mielenkiintoisempaa. Vaikka lukija ei pidä hahmosta, hän saattaa olla utelias tietämään lisää.
Epäsuora karakterisointi toimii antamalla vihjeitä. Kirjoittajana kuvailet, miltä hahmo näyttää, mitä he ajattelevat tai mitä he tekevät, ja lukija selvittää, millainen henkilö hän on. Esimerkiksi:
- Hahmo potkaisee koiraa: Lukija saattaa ajatella, että tämä henkilö on ilkeä, paha tai paha.
- Hahmo pelastaa kissan: Lukija saattaa ajatella, että tämä henkilö on ystävällinen, hyväsydäminen tai sankarillinen.
Kummassakaan tapauksessa kirjoitus ei kerro suoraan lukijalle hahmosta. Sen sijaan se saa lukijan arvaamaan näyttämällä hahmon toimet ja mitä ajattelemme niistä. Näin epäsuora karakterisointi auttaa kertomaan tarinaa antamatta liikaa irti.
Lue myös: 10 parasta koemonologia näyttelijöille
Suora ja epäsuora luonnehdinta yksinkertaisin termein
Suora ja epäsuora karakterisointi ovat kaksi eri tapaa, joilla kirjoittajat paljastavat tietoa tarinan hahmoista. Suora luonnehdinta sisältää kirjoittajan suoraviivaisia lausuntoja hahmon ajatuksista, tunteista tai motiiveista. Tämä lähestymistapa saattaa tuntua siltä, että kirjoittaja puhuu suoraan lukijalle. Sitä vastoin epäsuora luonnehdinta perustuu lukijan päätelmiin, jotka on tehty hahmon toimista, ajatuksista, ulkonäöstä, puheesta ja vuorovaikutuksesta muiden kanssa.
Useimmat kirjoittajat käyttävät sekä suorien että epäsuorien karakterisointien yhdistelmää erilaisiin vaikutuksiin. Suora luonnehdinta kertoo lukijalle selkeästi hahmosta, esimerkiksi kertojan, toisen hahmon tai hahmojen itsensä kautta. Esimerkiksi toteamus: "Hän oli hyvännäköinen, pitkät, vaaleat, kiiltävät hiukset" on suora luonnehdinta.
Toisaalta epäsuora karakterisointi sisältää pikemminkin näyttämistä kuin kertomista. Lukija muodostaa vaikutelmia hahmosta hänen käytöksensä, ajatustensa, ulkonäön, puheensa ja vuorovaikutukset. Esimerkki epäsuorasta luonnehdinnasta voisi olla hahmon luonteen ymmärtäminen tarkkailemalla hänen toimintaansa, kuten kissan pelastaminen tai koiran potkiminen. Molemmat menetelmät auttavat luomaan monipuolisia ja mukaansatempaavia hahmoja tarinaan.
Esimerkkejä epäsuorasta karakterisoinnista kirjoittamisessa
Tekijät käyttävät erilaisia tekniikoita paljastaakseen hahmon piirteitä tarinassa. Yksi yleinen menetelmä on epäsuora karakterisointi, jossa hahmon yksityiskohdat välitetään hienovaraisesti puheen, ajatusten, toimintojen, vuorovaikutusten ja fyysisten kuvausten kautta. Alla on esimerkkejä, jotka osoittavat, kuinka kirjoittajat käyttävät epäsuoraa luonnehdintaa herättääkseen hahmot eloon.
1. Atticus in "Tappaa pilkkaava lintu" kirjoittanut Harper Lee
Harper Leen romaanissa Atticus jakaa näkemyksiä Scoutin kanssa tulevasta oikeudenkäynnistä ja ilmaisee sitoutumisensa puolustaa uskomuksiaan. Tämän dialogin kautta lukijat saavat ymmärrystä Atticuksen moraalista kompassista, uskomuksista ja arvoista, joita hän haluaa välittää. Hänen sanansa heijastavat hänen päättäväisyyttään:
"Scout, jokainen asianajaja saa tapauksen, joka vaikuttaa häneen henkilökohtaisesti. Tämä on minun. Saatat kuulla rumaa puhetta, mutta pidä pää korkealla ja pidä nyrkit alhaalla. Huolimatta siitä, mitä joku sanoo, älä anna heidän ottaa vuohiasi."
2. Scrooge sisäänJoululaulu" kirjoittanut Charles Dickens
Charles Dickens käyttää sekä suoria että epäsuoria luonnehdintoja maalatakseen elävän kuvan Scroogesta. Scroogen toimilla, kuten huutamalla veljenpojalleen ja pahoinpitelemällä muita, Dickens paljastaa epäsuorasti nihkeytensä ja halveksunnan joulua kohtaan. Scroogen omat sanat korostavat hänen vastenmielisyyttään:
"Huono tekosyy poimia miehen taskua joka 25. joulukuuta!"
Suorassa luonnehdinnassa Dickens vahvistaa negatiivista käsitystä:
"Puisteleva, vääntelevä, tarttuva, raapiva, puristava, himoinen, vanha syntinen! Kova ja terävä kuin piikivi, salainen, itsenäinen ja yksinäinen kuin osteri."
3. Liitä "Vihan” kirjoittanut John Steinbeck
John Steinbeck käyttää epäsuoraa luonnehdintaa esittääkseen Joadin karuksi työntekijäksi. Yksityiskohdat Joadin fyysisestä ulkonäöstä, tavoista ja tavoista, kuten viskin ja tupakan haju, antavat oivalluksia hänen elämästään ja asenteestaan. Steinbeck luo kuvan Joadista hienovaraisten kuvausten avulla:
"Joad otti pullosta nopean juoman. Hän veti viimeisen savun raatelevasta savukkeestaan ja murskasi sitten kovettuneella peukalolla ja etusormella sen hehkuvan pään. Hän hieroi peppua massaksi ja laittoi sen ulos ikkunasta antaen tuulen imeä sen sormistaan."
Lue myös: Mikä on foliohahmo? Määritelmä ja esimerkit
Kuinka hallita epäsuora karakterisointi kirjoittamisessa
Epäsuoran luonnehdinnan käyttäminen kirjoituksessasi voidaan helposti ymmärtää "Näytä, älä kerro" -lähestymistavalla. Muistuttaaksesi Fitzgeraldin Suuressa Gatsbyssä esitellyt viisi epäsuoraa luonnehdintaa, muista lyhenne STEAL: Puhe, hahmon ajatukset, niiden vaikutus muihin, teot ja ulkonäkö.
Suora luonnehdinta on suoraviivaista ja lyhyttä, kuten nopea yhteenveto. Ajattele sitä perustana, jonka avulla voit myöhemmin lisätä yksityiskohtia päätelmien avulla. Mitä vähemmän suoraan luonnehdit, sitä vaikuttavampia niistä tulee.
Pelkästään välittömään luonnehdintaan luottaminen johtaa litteisiin hahmoihin, joissa yksilöt esitetään puhtaasti hyvinä tai huonoina. Todelliset ihmiset ovat kuitenkin olemassa harmaan sävyissä. Epäsuora karakterisointi tuo tämän monimutkaisuuden. Vältä yksiulotteisia hahmoja pitämällä hahmoprofiilitaulukkoa, jossa huomioidaan sekä fyysiset että persoonallisuuden piirteet. Haasta itsesi asettamalla hahmoja erilaisiin skenaarioihin ja ennustamalla heidän käyttäytymistään tämän oppaan avulla.
Epäsuora luonnehdinta on hienovaraista, paljastaen luonteenpiirteet tiettyjen toimien kautta, jolloin lukijat voivat päätellä persoonallisuuksia. Puheen, ajatusten, tehosteen, toiminnan ja ulkonäön (STEAL) avulla nämä tapaukset luovat yksityiskohtaisen kuvauksen hahmoistasi kerronnassasi.
Karakterisointi puheen avulla
Tässä osiossa tutkimme, kuinka The Great Gatsbyn hahmot paljastavat persoonallisuutensa sanojensa kautta. Gatsbyn optimistinen näkemys, motivaatio ja päättäväisyys paistavat läpi, kun hän huudahtaa: "Etkö voi toistaa menneisyyttä? Miksi, tietysti voit!" Tämä lainaus heijastaa hänen lähes kaikkivoipaa illuusiota suuruudesta.
Karakterisointi hahmon ajatusten kautta
Hahmon ajatukset tarjoavat intiimin käsityksen hänen sisäisestä maailmasta, jakamalla tunteita, asenteita, mielipiteitä ja ymmärrystä. Romaanissa kertoja Nick tarkkailee Gatsbyn käyttäytymistä ja pohtii: "Hän ei ollut koskaan lakannut katsomasta Daisyä, ja luulen, että hän arvosti kaiken talossaan sen mukaan, kuinka paljon se sai tämän rakastetuista silmistä. ” Tämä henkinen kommentti ei vain anna käsitystä Gatsbyn motiiveista, vaan myös inhimillistää häntä Nickin silmissä.
Karakterisointi vuorovaikutuksen kautta
Sen tutkiminen, kuinka hahmot havaitsevat tai ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, antaa lukijoille mahdollisuuden olla samaa mieltä tai eri mieltä päättelynsä perusteella. Nickin tunteet siitä, että Daisy manipuloi, luovat epäluottamuksen, vastenmielisyyden ja emotionaalisen etäisyyden vaikutuksen, kun hän huomauttaa: "Silloin kun hänen äänensä katkesi ja lakkasi pakottamasta huomiotani, uskoani, tunsin hänen sanojensa perustavanlaatuisen epärehellisyyden."
Karakterisointi toiminnan kautta
Teot puhuvat usein enemmän kuin sanat, ja tämäntyyppinen luonnehdinta on erittäin tehokasta. Esimerkiksi Gatsbyn hermostuneisuus ja halu tehdä vaikutus Daisyyn ovat ilmeisiä, kun "kello kahdelta Gatsbystä saapui kasvihuone, jossa oli lukemattomia astioita sen säilyttämiseksi". "Kasvihuoneen" hyperboli korostaa Gatsbyn liiallisia ponnisteluja tehdäkseen vaikutuksen paljastaen hänen ahdistuneen tilansa.
Karakterisointi ulkonäön kautta
Fyysiset kuvaukset voivat paljastaa suoraan hahmon piirteitä, mutta epäsuora luonnehdinta ehdottaa piirteitä, joita lukijat voivat päätellä. Tomin kuvaus elokuvassa "The Great Gatsby" käyttää molempia lähestymistapoja: "Kaksi kiiltävää ylimielistä silmää olivat saaneet dominanssin hänen kasvoilleen ja antoivat hänelle vaikutelman, että hän nojautui aina aggressiivisesti eteenpäin." Tämä yhdistelmä suoraa ja epäsuoraa luonnehdintaa maalaa elävän kuvan Tomin persoonasta korostaen hänen fyysistä dominanssiaan ja ylimielisyyttään.
Lue myös: Mikä taideosasto on ja mitä se tekee?
Mitä ovat epäsuorat karakterisointitekniikat?
Tasapainon saavuttaminen suoran ja epäsuoran luonnehdinnan välillä on ratkaisevan tärkeää kirjallisesti. Käytä seuraavia tapoja kuvata hahmosi taitavasti:
- Ole aluksi suoraviivainen: Anna suoraa tietoa tärkeistä luonteenpiirteistä varhaisessa vaiheessa. Avaa ja tarkenna näitä yksityiskohtia myöhemmin epäsuorasti.
- Anna tarinan kehittyä: Sisällytä epäsuoria esimerkkejä luonteenpiirteistä, jotka sopivat saumattomasti tarinaan. Vältä pakotettuja takaiskuja ja paljasta sen sijaan hahmosi persoonallisuus vähitellen juonen edetessä.
- Toiminta ja reaktio: Riippumatta roolistaan - konna, sankari tai toissijainen hahmo - jokaisella hahmolla on omat motiivinsa jokaisessa kohtauksessa. Anna lukijoiden päätellä tunteitaan, ajatuksiaan ja asenteitaan tekojensa ja reaktioidensa kautta.
- Suoran karakterisoinnin tarkoitus: Käytä suoraa luonnehdintaa säästeliäästi tiiviissä yhteenvedoissa, muistutuksissa tai kerronnan äänen parantamisessa. Pidä se vaikuttavana ja tarkoituksenmukaisena.
- Kerronnallinen äänivaikutus: Lisää kertojan persoonallisuutta tarinankerrontaan. Olitpa sitten aktiivinen osallistuja tai tarkkailija, kerro narratiivisen äänen omalta osaltaan henkilöiden luonnehdinnassa.
- Tehokas vuoropuhelu: Hyödynnä hahmojen vuorovaikutusta dialogin avulla tehokkaana keinona välittää tietoa, mukaan lukien hahmon avaintiedot.